Avioliiton päättyessä on tavallista, että toinen puolisoista jää asumaan joko yhteisesti omistettuun tai toisen puolison omistamaan asuntoon. Tällöin asunnon joko osittain tai kokonaan omistava puoliso on oikeutettu kohtuulliseen asumiskorvaukseen, jonka asumaan jäänyt puoliso on velvollinen maksamaan. Kysymys asumiskorvauksesta on nykyään hyvin yleinen osituksen yhteydessä ratkaistavista kysymyksistä.

Ositus voidaan toimittaa joko puolisoiden välisellä sopimuksella tai käräjäoikeus voi määrätä pesänjakajan toimittamaan osituksen. Puolisot voivat sopia asumiskorvauksesta, mutta viime kädessä se kuuluu ositusta varten määrätyn pesänjakajan ratkaistavaksi. On huomattava, että asumiskorvauksesta tulee esittää vaatimus asumaan jääneelle puolisolle. Asumiskorvausta voidaan vaatia maksettavaksi avioerotuomiosta lähtien aina siihen saakka, kun maksuvelvollinen on muuttanut pois asunnosta tai ositus toimitetaan. Avioeron harkinta-ajan aikana puolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan, eikä asumiskorvaus tältä ajalta tule kysymykseen, vaan puolisoiden on mahdollista hakea toiselta puolisolta elatusapua.

Asumiskorvauksen määrässä lähtökohtana on käyvän vuokran määrä, josta vähennetään omistajan maksettavaksi tulevat kustannukset. Kohtuullinen korvaus ratkaistaan aina tapauskohtaisesti, mutta oikeuskäytännössä kohtuullisen asumiskorvauksen määräksi on katsottu noin 70 % käyvästä vuokrasta vähennettynä omistajan maksettavilla kuluilla. Varsin yleisesti luullaan, ettei puoliso ole korvausvelvollinen toiselle omistajapuolisolle asunnon käytöstä, kunhan toinen maksaa asunnon käyttökulut. Näin ei ole. Asumaan jääneen on maksettava asunnon käyttökulut ja tämän lisäksi myös kohtuullinen asumiskorvaus toiselle puolisolle.

Asumiskorvauksen määrä on usein satoja euroja kuukaudessa ja tällöin kokonaiskorvauksen määrä nousee lyhyessäkin ajassa tuhansiin euroihin. Avioeron jälkeen puolisoiden olisi ensiarvoisen tärkeää sopia heti yhteisesti omistetun tai poismuuttavan puolison omistuksessa olevan asunnon käytöstä, kustannusten jakautumisesta sekä asumiskorvauksesta siihen saakka, kunnes asunto on myyty tai asumaan jäänyt puoliso on muuttanut pois. Mikäli näistä ei päästä sopimukseen, on tärkeää pyrkiä toimittamaan ositus pesänjakajan johdolla joutuisasti, jotta asumiskorvaus ja sen määrä eivät pääse yllättämään. Myös mahdolliset asumiskorvauksen vanhentumista koskevat kysymykset ovat vältettävissä sillä, että tilanteeseen reagoidaan heti avioeron jälkeen.

 

Annaliisa Leinonen
OTM, lakimies, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja