Moni ihmisistä ajattelee avio-oikeuden tarkoittavan, että kaikki puolisoiden omistama omaisuus on yhteistä ja kuolin- tai avioerotilanteessa vähemmän varakkaampi on oikeutettu saamaan puolet toisen omaisuudesta. Avio-oikeuden toteuttaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä.
Avioliitto voi päättyä kuolemaan tai avioeroon, jolloin myös avio-oikeus katkeaa aviopuolison kuolinpäivään tai avioeron vireilletulopäivään. Puolisoiden välillä vallinnut avio-oikeus puretaan lopullisesti omaisuuden osituksessa. Avioliiton päättyessä osapuolten tulisi aina huolehtia osituksen toimittamisesta. Mikäli avioliitto päättyy kuolemaan, ositus tehdään lesken ja kuolinpesän välillä eli käytännössä lesken ja ensiksi kuolleen puolison lasten tai testamentinsaajien välillä. Ositusta ei toimiteta yleensä silloin, jos kyse on siitä, että eloonjäänyt puoliso perii ensiksi kuolleen puolison. Tämä tulee kyseeseen silloin, kun vainajalla ei ollut lapsia, mutta hänellä oli aviopuoliso. Tällöin kyse on puolison perimisoikeudesta ja vasta lesken kuoltua toimitetaan pesänjako ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten ja lesken perillisten kesken.
Avioliiton päättyessä kuolemaan osapuolten tulisi toimittaa ositus, jota kutsutaan yleisesti jäämistöositukseksi. Osituksessa tavoitteena on tasata puolisoiden varallisuustilanne siten, että osituksen toimittamisen jälkeen sekä leskelle että kuolinpesälle jää laskennallisesti yhtä paljon varallisuutta. Mikäli vainaja on ollut varakkaampi kuin eloonjäänyt leski, tulee kuolinpesän suorittaa tasinkona leskelle puuttuva osa. Tätä kutsutaan tasingon suorittamiseksi. Pääsääntöisesti kuolinpesä tasingon suorittajana päättää sen, mistä tasinko muodostuu. Se voi olla esimerkiksi rahavaroja, kiinteistö tai asunto-osake. Tasinko maksetaan lähtökohtaisesti kuolinpesän varallisuudesta.
Tasingon määrän laskeminen perustuu vainajan ja lesken netto-omaisuuksien vertailuun. Osituslaskelmassa vainajan ja lesken nettosäästöt lasketaan yhteen ja tämä summa jaetaan kahdella, jolloin saadaan selville laskennallinen avio-osan määrä. Lain mukaan osituksen toimittamisen jälkeen sekä kuolinpesällä että leskellä tulisi olla omaisuutta avio-oikeuden määrän verran. Osapuolet voivat kuitenkin halutessaan sopia toisinkin omaisuuden osituksen sisällöstä. Tasinko on aina verovapaa, eikä lesken tarvitse suorittaa siitä perintöveroa taikka muutakaan veroa, mikäli tasinko ei ylitä laskennallisen tasingon määrää. Mikäli leski saa enemmän varallisuutta verrattuna laskennallisen tasingon määrään, voi leski joutua maksamaan lahjaveroa ylimenevästä osasta.
Lesken ei ole pakko ottaa tasinkoa vastaan ja leski voi luopua tasingosta myös osittain. Mikäli leski luopuu tasingosta ensiksi kuolleen puolison perillisten hyväksi, verotetaan tämä pääsääntöisesti perintöverotuksessa ensiksi kuolleen puolison perillisillä. Mikäli tasingosta luopuminen tapahtuu myöhemmin jo toimitetun perintöverotuksen jälkeen, katsotaan tasingosta luopuminen lahjaksi ensiksi kuolleen puolison perillisille ja tästä voi seurata lahjaveroseuraamus.
Mikäli leski on ollut avioliitossa varakkaampi osapuoli, ei lesken tarvitse suorittaa tasinkoa kuolinpesälle. Perukirjassa leski voi jo halutessaan ilmoittaa, että hän vetoaa tasinkoprivilegiin eli oikeuteen olla luovuttamatta omaa omaisuuttaan kuolinpesälle. Leskelle on haluttu antaa lainsäädännöllisesti suojaa, eikä hänen koskaan tarvitse osituksessa luovuttaa omaa omaisuuttaan kuolinpesään, jos hän näin haluaa toimia. Mikäli leski vetoaa tasinkoprivilegiin, tulee siihen vedota kirjallisesti osituksen muodossa. Mikäli maininta jää vain perukirjaan eikä ositusta tosiasiassa suoriteta lesken eläessä, kumoutuu tämä oikeus. Lesken perilliset eivät voi enää lesken kuoltua vedota tasinkoprivilegiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lesken perilliset voivat joutua maksamaan tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille. Mikäli puolisoilla on yhteiset lapset, tasingon maksu ensiksi kuolleen puolison kuolinpesään ei yleensä aiheuta ongelmia, mutta mikäli puolisoilla ei ole yhteisiä lapsia, voi tästä seurata riitoja kuolinpesien välillä. Tämän vuoksi ositus kannattaa toimittaa jo lesken eläessä.
Mikäli osapuolet haluavat avioliiton solmiessaan tai avioliiton aikana muuttaa avio-oikeuden sisältöä, tulisi osapuolten tehdä avioehto. Avio-oikeuden voi kumota tai sitä voi muokata avioehtosopimuksella. Tätä onkin syytä pohtia tilanteessa, jossa puolisoilla ei ole yhteisiä lapsia ja lasten perintöosuudet halutaan suojata siten, ettei tasinkoa tule suorittaa eloonjääneelle leskelle. Etenkin uusperheiden tulisi pohtia järjestelyjä sekä kuoleman että avioeron varalle.
Puolisot voivat avioehdolla sopia, mikä omaisuus määritellään avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi tai mikä omaisuus on sellaista, johon puolisoilla ei ole avio-oikeutta. Solmiessaan avioliittoa puolisoiden tulisikin miettiä avio-oikeuden sisältöä. Avioehtosopimuksella voidaan välttää omaisuuden osittamiseen liittyviä riitakysymyksiä avioerotilanteessa. Avioehdolla voidaan myös määrätä siitä, että avio-oikeutta ei ole esimerkiksi avioerotilanteessa, mutta kuolemantilanteessa avio-oikeus on voimassa. Avioehto tulee voimaan, kun se on rekisteröity Digi – ja Väestötietovirastossa.
Myös testamentissa testamentintekijä voi määrätä, että testamentinsaajien aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta perintönä saatuun omaisuuteen. Tästä esimerkkinä tilanne, jossa lapsi perii vanhemmilta omaisuutta ja lapselle tulee avioero, ja mikäli avio-oikeutta ei ole suljettu pois testamentilla eikä avioehdolla, voi pahimmassa tapauksessa vanhemmilta saatu perintö joutua kotonaan tai osittain lapsen puolisolle heidän välisessään osituksessa. Myös lahjakirjaan voidaan ottaa määräys avio-oikeuden poissuljennasta, tämä korostuu esimerkiksi vanhempien tekemissä kiinteistön lahjoituksissa lapsille.
Mikäli osapuolilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, osituksen toimittamisen sijasta toimitetaan omaisuuden erottelu. Pääsääntönä on se, että kumpikin osapuoli pitää oman omaisuutensa päättyi avioliitto sitten avioeroon tai kuolemaan. Avioehtosopimuksen laatimisesta kannattaa keskustella juristin kanssa, jotta puolisot saavat käsityksen siitä, mitä avio-oikeus ja sen muokkaaminen käytännössä tarkoittavat. Lisäksi kuolin – ja avioerotapauksissa osapuolten olisi hyvä kääntyä juristin puoleen, jotta ositus tulisi toimitettua lain mukaisesti.
