Koronaviruksen talousvaikutukset ovat merkittäviä. Viruksen pelästyttämät pörssit ovat jatkaneet laskuaan.

Reaalitaloudessa virus on iskenyt jo pahoin matkailualalle, tapahtumiin ja lentoyhtiöihin sekä teollisuuteen toimitusketjujen häiriöinä. Sosiaalisen median aikana perusteettomatkin huolet voivat levitä nopeasti. Viimepäivinä on kritisoitu ns. hamstrausilmiötä, koska elintarvikkeiden loppumisesta ei pitäisi olla uhkaa. Joka tapauksessa omassa kansantaloudessamme olemme noin 70-prosenttisesti riippuvaisia siitä, mikä on yksityisen kysynnän ja kulutuksen määrä. Ostetaanko kaupoista, käytetäänkö palveluita. Varovaisuus alkaa siirtyä yli toimialojen. Kuluttajien pelkojen vaikutukset talouteen voivat olla nopeita ja jyrkkiäkin mutta jäävät usein lyhytaikaisiksi. Toivottavasti viruspandemia laantuu ennusteiden mukaan kesään mennessä.

Joka tapauksessa talouden näkymiin on tullut sellaista epävarmuutta, jota kukaan ei olisi osannut ennustaa vielä muutama kuukausi sitten. Ilmassa on ollut jo aiemmin epäterveitä merkkejä ja ylilyöntejä, jotka nyt purkautuvat ennennäkemättömällä tavalla. Nyt vaaravyöhykkeelle ovat siirtyneet kauppa ja palvelusektori sekä erityisesti pienet yritykset ja yksinyrittäjät. Tilanne on huolestuttava, koska niiden kassatilanne ei kestä pitkittynyttä kriisiä.

Kiristynyt pankkiregulaatio, ns. Basel III -sääntely

Mistä pankkirahoituksen sääntelyssä on oikeastaan kyse?

Pankkisääntely valmistellaan Baselin Pankkivalvontakomiteassa. Nyt käytössä on kolmas Basel -sääntelykehys. Velvoittavaksi lainsäädännöksi sääntely tulee EU:n kautta. Seuraava, neljäs sääntelykehys Basel IV, on jo tuloillaan. On ennakoitu, että se edelleen kiristää pankkien vakavaraisuusvaatimuksia.

Tilanne on ollut joitain vuosia kaksijakoinen; toisaalta EKP pyrkii pitämään rahan liikkeellä negatiivisten korkojen muodossa, mutta toisaalta pankkisääntelyllä rajataan merkittävästi lainoitettavia kohteita.

Pankit lainaavat antolainoitukseen tarvittavan pääoman rahoitusmarkkinoilta – siis suurimmaksi osaksi joko kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta tai asiakkailtaan. Osa pankin asiakaskohtaisesta antolainoituksesta yritykselle tulee kuitenkin tapahtua pankin omilla varoilla. Jos yrityksen omavaraisuus on heikko ja käytettävissä olevat vakuudet vähäiset, täytyy pankin varata omista varoistaan merkittävästi aiempaa suurempi osa kuin tilanteessa, jossa yrityksen omavaraisuus on korkea ja vakuudet ovat hyvät. Puhutaan pankkien osalta niiden omien pääomavaateiden tiukentumisesta. Luonnollisesti tälle osuudelle odotettava tuotto on myös korkeampi; onhan se pois voitonjakoon käytettävistä varoista ja pienentää suhteessa enemmän kokonaisluotonantokapasiteettia. Tällä on ymmärrettävästi merkitys rahoituksen hintaan ja saatavuuteen.

Pankkisääntelyn merkitys heikkenevässä taloussuhdanteessa

Vaikka pankkisääntely onkin viimeisen kymmenen vuoden aikana kiristynyt merkittävästi, ei rahoituksen saatavuutta ole viime vuosina koettu EKP:n tekemissä tutkimuksissa ongelmana. Hyvä taloussuhdanne on varmasti osaltaan selitys tähän. Rahoitusmarkkinaan on tullut myös paljon uusia rahoittajia, jotka eivät ole pankkisääntelyn alaisia.

Laskusuhdanne yleensä johtaa yritysten kannattavuus- ja kassavirta-aseman heikentymiseen sekä omavaraisuusasteen laskuun ja kiristää siten pankkien luotonantomahdollisuuksia niille. Syytä on myös pitää mielessä, että yritysomaisuuden vakuusarvot ovat suhdanneherkkiä ja kiinteistöjen vakuusarvot ovat jo noususuhdanteessakin eriytyneet maantieteellisesti merkittävästi väestön keskittymisen johdosta.
Muun muassa EKP on esittänyt, että pankkisääntelyyn tehtäisiin muutoksia, jotka mahdollistaisivat pankkien väljemmän toiminnan tilapäiseksi arvioidussa nykyisessä tilanteessa. EKP on nyt ryhtymässä pankkien vakavaraisuusvaatimusten keventämiseen ja varmistamaan pankkien likviditeettiä lisäämällä pankeille tarjottavaa rahoitusta.

Myös Finnveran mahdollisuuksia toimia pankkien kumppanina lisättäneen. Finnveran takaus tarkoittaa pankin kannalta sitä, että taatulle osuudelle pankin ei tarvitse varta omia pääomia, koska takaus voidaan katsoa pankkisääntelykehikossa 0 -riskiseksi. Myös yrityksen käytössä olevien vakuuksien käyttö tehostuu.

Mitä tulisi tehdä, kun yrityksen kanssa uhkaa nyt kuivua?

1) Maksuvaraa tulee pyrkiä ensimmäiseksi järjestämään olemassa olevien rahoitusten lyhennysvapaita hyödyntämällä. Isoimmat pankit ja Finnvera ovatkin jo tarjonneet tätä mahdollisuutta asiakkailleen.

Rahoituslähteet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana monipuolistuneet ja yrityksellä on usein rahoitusta monelta rahoittajalta. Monesti lyhennysvaran järjestymisen ehtona on, että kaikki rahoittajat antavat tarvittavan lyhennysvapaajakson. Toivottavasti yritysrahoitusmarkkinaan viimeisen kymmenen vuoden aikana tulleet pankkisääntelyn alaan kuulumattomat toimijat pystyvät toimimaan tilanteessa ketterästi.

Luonnollisesti myös Verohallinto ja eläkevakuutusyhtiö on hyvä kontaktoida ja sopia heidän kanssaan maksujärjestelyt.

Kun markkinatilanne taas korjaantuu, tarvitaan uuteen kasvuunkin lisäkäyttöpääomaa ja sen järjestäminen tarvittaessa velalla on helpompaa, jos yritykset eivät raskaasti velkaannu kriisin aikana. Lisäksi yritysten tulee löytää keinoja muuttuvia kuluja kriittisesti tarkastellen.

2) Hyödyntämällä uutta velkarahaa. Käytännössä tämä yleensä edellyttää sitä, että vanhoille rahoituksille sovitaan lyhennysvapaita ja mahdollisuuksien mukaan myös omistajien on osallistuttava rahoituksen järjestämiseen. Finnvera on indikoinut, että pystyy toimimaan tässä vaihtoehdossa ensisijaisesti takaajana ja yhteydenotto tulisikin tehdä ensin pankkiin.

Uskoisin, että kaikki rahoittajat näkevät tärkeäksi, että yrityksen liiketoiminta on ollut ennen kriisiä kannattavaa, eikä lisävelanotto johda ylivelkaantumiseen, kun velan määrä suhteutetaan ennen kriisiä vallinneeseen normaaliin kannattavuuteen.

3) Mikäli nämäkään keinot eivät riitä, tulee yrityksen pohtia joko vapaaehtoista tai lakisääteistä yrityssaneerausta, jossa rauhoitusajan puitteissa etsitään ratkaisua elinkelpoisen liiketoiminnan pelastamiseksi. Lähtökohtana näissä menettelyissä näkisin, että liiketoiminnan olisi kuitenkin ainakin ennen kriisiä tullut olla minimissään käyttökatetasolla kannattavaa.

Tässä tilanteessa kannattaa rahoittajien puoleen olla yhteydessä hyvissä ajoin ja ennakoida tilannetta mieluummin ennalta kuin vasta tilanteessa, jossa kassa on jo tyhjä.