Ennakkoajatukset

Aloitin Fennolla 6. maaliskuuta 2020. Korona oli jo hetken jyllännyt maailmalla, mutta Suomessa ei oltu vielä ryhdytty erityistoimenpiteisiin.

Kun sain tiedon että minut haluttiin palkata Fennolle, tulvi ajatukset tavanomaisilla pelon aiheilla: ”Oppisinko uudet työtehtäväni, jotka ovat täysin eri mitä olen aiemmin tottunut tekemään? Viihtyisinkö? Onko uudet työkaverit mukavia? Minkälaisia ne juristit oikeasti ovat?”

Työn aloitus

Ensimmäinen työviikko alkoi hienosti. Minulle tuli päivässä sellainen olo, että olin juuri oikeassa paikassa. Uudet työkaverit toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi, työilmapiiri oli leppoisa ja minua opastavat ihmiset kärsivällisiä.

Jännitys uutta työtä ja uusia työkavereita kohtaan laantui päivien kuluessa ja huomasin iltaisin kaipaavani takaisin työpöydän ääreen, harjoittelemaan lisää. Minulla kasvoi luottamus siihen, että kaikki loksahtaa paikoilleen ja pian tulen sisäistämään työtehtäväni sekä Fennon yrityksenä.

Korona

Jo toisella työviikolla maailma muuttui. Hallitukselta oli tullut kehotus siirtyä etätöihin ja niin myös meidän toimisto oli tyhjillään. Minä kuitenkin päätin tehdä töitä toimistolla, sillä koin että työtehtäväni ovat helpompia suorittaa toimistolla jossa kaikki tarvittavat työkalut olivat käyttövalmiina.

Toisen yksin vietetyn päivän jälkeen itkin matkalla kotiin -aikaisemmalta viikolta tullut itsevarmuus katosi kuin tuhka tuuleen. Aloin epäilemään omia kykyjäni oppia ja koin että olin vain vaiva muille, jotka joutuivat ohjaamaan minua jatkuvasti sähköpostitse sekä Teamsin chatin kautta. Tämä olo aiheutti sen, etten uskaltanutkaan pyytää apua kun sitä tarvitsin. Lopulta turhauduin kun ilmeisen helpon ongelman ratkaisuun upposi enemmän aikaa, kuin olisi tarvinnut.

Onneksi ajatukseni olivat kirkkaammat hyvin nukutun yön jälkeen. Ymmärsin, että olen uusi työntekijä, eikä kukaan kollegoistani olettanut, että olisin alan ammattilainen vasta viikon jälkeen.
Päinvastoin; he kyselivät kuulumisia päivittäin, auttoivat iloisesti (vaikka olinkin jo kysynyt samaa asiaa moneen kertaan) sekä pitivät huolen että voin hyvin töissä.

Hommat alkoivat luistamaan ja itsevarmuuteni alkoi kasvamaan jälleen viikkojen kuluessa. Toimistomme toimii edelleen suurilta osin etänä, mutta olemme oppineet hienosti kommunikoimaan videolaittein, Teamsilla ja puhelimen välityksellä tehokkaasti.

Mitä opin tästä

Uuden työn aloittaminen poikkeus aikoina on haastavaa, mutta saattaa olla jopa palkitsevampaa kuin tavallisesti. Olen saanut laajemman käsityksen Fennosta ja Fennon toimintatavoista, esimerkiksi avustamalla kollegoita joilla ei ole käytössään kotonaan samoja työkaluja kun minulla on täällä toimistolla. Hienoa on myös se, että olen ollut lähes kaikkiin fennolaisiin säännöllisesti yhteydessä ympäri Suomea. Luultavasti tämä yhteydenpito olisi ollut suppeampaa, jos kaikki olisivat olleet tukenani toimistolla.

Tärkein oppi taisi kuitenkin olla se, että on pakko osaa pyytää apua, oli sitten uusi vahvistus riveissä taikka kokenut konkari.