Otsikon kysymys lienee tuttu kaikille yrityssaneerausmenettelyitä hoitaville asianajajille ja muille saneerausasioiden parissa toimiville tahoille. Vaikka yksittäisessä tapauksessa usein kyetäänkin antamaan melko tarkkakin arvio juuri kyseistä yhtiötä koskevan saneerauksen kustannuksista, voidaan kysymys yleisellä tasolla rinnastaa pitkälti siihen, jos menee autokauppaan kysymään automyyjältä ”mitä se auto maksaa?”. Vastaus riippuu luonnollisesti siitä, millaisen auton aikoo ostaa. Myös saneeraustapaukset ovat varsin erilaisia ja keskeisin kustannustasoa määrittävä tekijä on kunkin saneerauksen edellyttämä työ- ja selvitysmäärä. Usein työmäärä ja ulkopuolisten selvitysten tarve korreloivat saneerausyhtiön liiketoiminnan laajuuteen, mutta ei poikkeuksetta. Sen vuoksi yhtiön kokoon tai muuhun seikkaan perustuvaa kustannustaulukkoa on mahdoton esittää, vaan kustannustaso määräytyy lopulta kunkin saneerauksen yksilöllisten piirteiden summana. Joitakin yleispäteviä hahmotelmia erityisesti minimi- ja peruskustannustason osalta voidaan kuitenkin esittää. Nyrkkisääntönä voidaan lisäksi todeta, mitä suurempi yhtiö saneerauksen kohteena on, sitä vaikeampi on esittää yleispäteviä kustannustasoja.

Lakimääräinen yrityssaneeraus sisältää kolme eri vaihetta: hakemusvaiheen, menettelyvaiheen ja ohjelmavaiheen. Tarkastelen jäljempänä kunkin saneerauksen kustannustasoa vaihekohtaisesti.

Hakemusvaihe

Virallinen hakemusvaihe alkaa, kun yhtiö jättää käräjäoikeuteen hakemuksen yrityssaneerausmenettelyn aloittamiseksi ja kestää siihen saakka, kunnes käräjäoikeus tekee päätöksen saneerausmenettelyn aloittamisesta (tai hylkää hakemuksen). Yhtiön kannalta hakemusvaihe alkaa tosiasiallisesti kuitenkin jo aiemmin, eli siitä, kun saneeraukseen hakeutumisen edellytyksiä selvitetään ja hakemus laaditaan. Tältä ajalta syntyy myös pääosa kuluista. Useimmiten edellytysten selvittäminen ja hakemuksen laatiminen jää kestoltaan alle kuukauteen. Käräjäoikeuskäsittelyssä menee usein 2-3 kuukautta. Siten hakemusvaiheen kesto on tyypillisesti – ellei hakemus ole vähintään kahden riittävän suuren velkojan puoltolausuman sisältävä ns. puoltohakemus – muutama kuukausi. Hakemusvaiheen kulut koostuvat normaalisti hakemuksen laatimisesta ja siihen liittyvistä selvityksistä sekä tilintarkastajalle hakemuslausunnosta maksettavasta palkkiosta. Hakemuksen laatimisen palkkioveloitusperuste vaihtelee kiinteähintaisen sovitun kokonaispalkkion tai tuntihintaisen veloituksen välillä. Toimistollamme suurin osa laadittavista hakemuksista tehdään ennalta sovittuun kiinteään hintaan. Hakeutumisesta aiheutuva kokonaiskustannus vaihtelee yhtiöittäin erityisesti kokoluokan mukaan, mutta pienimmilläänkin se on yleensä n. 5.000 euron luokkaa. Lukumääräisesti suurin osa saneeraukseen hakeutuvista yhtiöistä on pieniä tai pienehköjä, minkä vuoksi useimmiten saneeraukseen hakeutumisen kokonaiskustannus asettuu 5.000 – 10.000 euron välille ja toisaalta yli 15.000 euron kustannus alkaa olla jo varsin harvinainen. Suurempien yhtiöiden kohdalla kustannus voi kuitenkin olla merkittävästikin tässä esitettyä korkeampi.

Menettelyvaihe

Kun käräjäoikeus on tehnyt päätöksen yrityksen saneerausmenettelyn aloittamisesta, alkaa saneerausmenettelyvaihe, joka päättyy saneerausohjelman vahvistamiseen (ellei menettelyä ennen sitä keskeytetä). Aloituspäätöksessä käräjäoikeus pääsääntöisesti määrää saneerausmenettelyyn selvittäjän, tavanomaisesti insolvenssiasioihin erikoistuneen asianajajan. Menettelyvaihe kestää useimmiten lähes vuoden ja on työmäärältään raskain vaihe. Suurin menettelystä aiheutuva kustannuserä on yleensä selvittäjän palkkio, jonka hyväksymisestä päättää ohjelman vahvistamisen yhteydessä käräjäoikeus suurimpia velkojia ja saneerausyhtiön edustajia kuultuaan. Jos saneerauksessa on asetettu velkojatoimikunta, se päättää selvittäjän palkkiosta. Velkojatoimikunta asetetaan pääsääntöisesti vain suurempien yhtiöiden saneerauksissa. Saneerauslain mukaan selvittäjällä on oikeus kohtuulliseen palkkioon ja selvittäjän tehtävän hoitaminen tapahtuu käytännössä poikkeuksetta asian vaatiman työmäärän mukaan tuntiveloitusperusteisesti. Pääsääntöisesti veloitusperusteet asettuvat välille 200 -250 €/h + alv riippuen selvittäjän henkilöstä, kohdeyhtiöstä, maantieteellisestä sijainnista jne. Suurten yhtiöiden kohdalla palkkioperuste voi olla korkeampi. Selvittäjän palkkion lisäksi kaikissa saneerausmenettelyissä kustannuksia aiheutuu ainakin tuomioistuinmaksuista ja todennäköisesti kirjanpidon lisäkuluna. Lisäksi tyypillisiä, mutta eivät aina toteutuvia, kustannuksia aiheuttavat yhtiön omaisuuserien arvostamisesta hankittavat ulkopuoliset arviot sekä mahdollisen erityistilintarkastuksen kustannus. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä suurempi yhtiö on, sitä todennäköisemmin sekä omaisuusarviot että erityistilintarkastus tulevat teetettäviksi. Viime kädessä näiden selvitysten hankkiminen on kuitenkin aina tapauskohtaista. Olennaisen kustannuserän saattaa muodostaa myös konsultin käyttämisestä aiheutuvat kulut, mutta suurimmassa osassa saneerauksia ulkopuolista konsulttia ei käytetä. Pääsääntöisesti konsultteja saatetaan käyttää suuremmissa tai jollain tavoin poikkeuksellisissa saneeraustilanteissa.

Saneerausmenettelyn läpi vieminen ja sitä koskevien säännösten edellyttämien selvitysten tekeminen ja asiakirjojen laatiminen on aina työläs prosessi, minkä vuoksi pienimmilläänkin saneerausmenettelyn kustannus on käytännössä yli 10.000 euroa. Pääsääntöisesti pienenkin yhtiön on syytä varautua n. 15.000 euron ylimääräisen kokonaiskustannukseen, vaikka erityistilintarkastusta tai laajamittaisia omaisuusarvioita ei teetettäisi. Lukumääräisesti pääosa saneerausyhtiöistä on liikevaihtoluokaltaan muutamista sadoista tuhansista muutamaan miljoonaan ja useimmiten saneerausmenettelyn kokonaiskustannukset asettuvat 15.000 – 30.000 euron välimaastoon. Suurissa tai muutoin jollakin perusteella kokoluokkaansa työläämmissä saneerauksissa kustannukset voivat olla huomattavastikin korkeammat. Koska saneerausmenettelyn kesto on tyypillisesti lähes vuosi, voidaan edellä lausutusta päätellä, että pienissä tai pienehköissä yhtiöissä saneerausmenettelyn aikana tulisi varautua yleensä n. 1.500 – 2.500 euron kuukausittaiseen lisäkustannukseen. Tämä sulkee usein aivan pienimmät mikroyritykset saneerausmenettelymahdollisuuksien ulkopuolelle. Vaikka käräjäoikeus viime kädessä päättääkin selvittäjän palkkiosta saneerausmenettelyn päättyessä, useimpien selvittäjien käytäntönä on saneeraustoimeksiantoihin liittyvän korkean luottotappioriskin vuoksi veloittaa ennakko- tai osapalkkioita saneerausmenettelyn kestäessä. Myös muut kuin selvittäjän palkkiokustannukset ajoittuvat menettelyn ajalle. Toisaalta on hyvä muistaa, ettei yhtiö joudu maksamaan saneerausmenettelyn aikana – joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta – mitään ennen saneeraushakemuksen vireille tuloa syntyneitä velkojaan, mikä usein jättää pelivaraa yhtiön kassaan.

Menettelyajan kustannuksiin liittyen on keskeistä tiedostaa, että useimmiten yrittäjä / yhtiön johto voi omalla toiminnallaan osaltaan vaikuttaa kustannusten määrään. Selvittäjähallinto lähtökohtaisesti ohjeistaa heti menettelyn alettua sekä myöhemminkin menettelyn aikana yhtiön johtoa menettelyprosessista sekä siitä, mitä tietoja selvittäjä tarvitsee. Valitettavan usein selvittäjähallinnon työaikaa kuluu runsaasti kaikenlaiseen selvittämiseen, tietojen hankkimiseen, niiden oikeellisuuden varmistamiseen yms. ”säätämiseen”, mikä olisi ollut vältettävissä toimimalla annetun ohjeistuksen mukaisesti tai tarvittaessa kysymällä epäselväksi jääneestä asiasta. Erityisesti talousraportoinnin täsmällisyys ja rehellisyys säästää ylimääräistä työtä ja sitä myötä kustannuksia.

Ohjelmavaihe

Jos käräjäoikeus vahvistaa saneerausmenettelyn aikana laaditun saneerausohjelman, saneerausmenettely päättyy ja siirrytään ohjelman toteutukseen, eli alkaa ohjelmavaihe. Tavanomainen saneerausohjelman kesto on n. 5-6 vuotta, mutta se voi olla myös lyhyempi tai pidempi. Pääsääntöisesti käräjäoikeus määrää ohjelman vahvistamisen yhteydessä saneerausohjelmalle valvojan, käytännössä saneerausmenettelyn selvittäjän. Ohjelman valvojan palkkio määräytyy pääsääntöisesti aikaveloituksella, kuten selvittäjän palkkiokin. Valvontavaihe ei kuitenkaan useimmiten vaadi selvittäjän tehtävää vastaavaa työmäärää, ja sitä myötä vuosikustannuskin on yleensä huomattavasti pienempi. Vähimmillään valvojan tehtävä voi vuoden aikana vaatia muutaman lyhyen yhteydenpidon yhtiön tilanteesta ja maksuohjelman toteutumisesta sekä vuosittaisen velkojille toimitettavan valvojan raportin laatimisen. Toisinaan on luonnollisesti tilanteita, jotka vaativat runsaastikin toimenpiteitä, mutta rohkenen kuitenkin sanoa, että oletettavissa olevan valvojan palkkiokustannuksen vuoksi minkään yrityksen ei kannata jättää hakeutumatta yrityssaneeraukseen, jos hakeutuminen muutoin vaikuttaa järkevältä.

Lopuksi

Edellä olen pyrkinyt hahmottamaan joitakin annettavissa olevia suuntaviivoja yrityssaneerauksen kustannuksista. Koska kustannukset korreloivat keskeisesti kunkin saneerauksen edellyttämään työmäärään ja tarvittaviin selvityksiin, ja koska yritysten kokoluokat ja tilanteet vaihtelevat, ei eksakteja euromäärätaulukoita ole mahdollista esittää. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä suurempi yhtiö on kyseessä, sen kauemmaksi edellä esitetyt euromääräiset haarukat todennäköisesti etääntyvät. Riippumatta kustannusten loppusummasta, keskeiset tekijät kustannusten kohtuullisuutta arvioitaessa ovat käytetty tuntiveloitusperuste sekä selvittäjähallinnon ammattitaito ja rehellisyys. Ammattitaito takaa sen, ettei yhtiötä veloiteta saneerausasioiden opetteluun kuluvasta ajasta ja rehellisyys sen, että palkkiolaskulla ovat ne toimenpiteet, mitkä ovat olleet tarpeen ja tosiasiassa tehty. Mikäli asia on hoidettu kohtuullisella tuntilaskutusperusteella, ammattitaitoisesti ja rehellisesti, on saneeraus aina maksanut sen, mitä juuri kyseisen saneerauksen on kuulunutkin maksaa.

Janne Kallioinen
asianajaja, osakas