Uusi työaikalaki tulee voimaan 1.1.2020. Uudet säännökset ottavat huomioon paremmin asiantuntijatyön haasteet ja liikkuvan ja paikasta riippumattoman työn. Uusi laki tiukentaa myös lepoaikoja koskevia sääntöjä, mutta se tuo toisaalta joustavuutta liukuvaan työaikaan.

Työaika ja ylityö

Kokonaistyöajan pääsääntö on edelleen, että, päivässä voi töitä tehdä enintään 8 tuntia ja viikossa 40 tuntia, mutta uusi työaikalaki asettaa rajat liialliselle työnteolle. Ennen sai tehdä ylitöitä 250-330 tuntia vuodessa tehtävän työn ja alan mukaan. Nyt uudesta työaikalaista poistettiin vuosittaisten ylitöiden raja. Sen tilalle tuli kokonaistyöaikaraja.

Uusi laki sallii kuitenkin, että työtä voi tehdä viikon aikana kuutena päivänä enintään 48 tuntia. Samalla päivittäinen säännöllinen työaika ei voi ylittää 8 tuntia ja keskimääräisen viikkotyöajan pitää tasoittua normaaliin 40 tuntiin vuoden aikana. Korvattavasta ylityöstä tulee aina sopia työntekijän ja työnantajan välillä nimenomaisesti työnantajan aloitteesta. Jos näin ei ole työntekijä ei ole oikeutettu ylityökorvaukseen, vaikka työntekijä olisi jäänyt tekemään työnantajaa hyödyttävää työtä.

Työpäivän pituutta voi muuttaa osapuolten kesken yhteysymmärryksessä. Sopimalla työpäivän pituus voi olla enintään 10 tuntia päivässä, mutta viikoittainen työaika ei voi ylittää 48 tuntia ja 4 kuukauden aikana keskimääräinen viikkotuntien määrä pitää tasoittua 40 tuntiin.

Liukuva työaika

Liukumasaldo voi lisääntyä päivässä 4 tuntia ja työn voi tehdä pätkissä. Liukuvan työajan enimmäismäärä nousee 40 tunnista 60 tuntiin.

Uusi työaikalaki sallii työpäivän jakamisen osiin. Ensin voi tehdä töitä työpaikalla, hoitaa omia asioita välillä ja jatkaa töitä myöhemmin kotona.

Tunnit lasketaan yhteen ja kokonaismäärä vähentää tai lisää liukumasaldoa. Päivämuutos voi olla enintään 4 tuntia, eli yksi tunti enemmän kuin aikaisemmin.

Liukuva työaika edellyttää, että töiden lopettamisen ja seuraavana päivänä niiden aloittamisen välissä on aina vähintään 7 tunnin tauko. Kiinteä työaika vaatii, että tauon pitää olla 11 tuntia.

Liukuvan työajan enimmäismäärä nousee 40 tunnista 60 tuntiin

Vaikka 4 kuukauden aikana keskimääräinen viikkotuntien määrä pitää tasoittua 40 tuntiin, liukuva työaika mahdollistaa töiden erilaiset määrät. Työtä voi tehdä 60 tuntia enemmän tai 20 tuntia vähemmän saman 4 kuukauden jakson aikana.

Väliaikaisesti saldo voi olla yli 60 tuntia, kunhan se tasoittuu jakson loppuun mennessä 60 tuntiin. On tärkeä huomata, että väliaikaiset ylimenevät tunnit ovat ylitöitä eivätkä liukumatunteja.

Työntekijä voi pyytää työnantajalta saada käyttää liukumasaldoa kokonaisina vapaapäiviä ja työnantajan pitää pyrkiä järjestämään ne.

Varalla olo on vapaa-aikaa, josta maksetaan korvaus

Varallaolo perustuu sopimukseen, jossa työntekijän velvollisuus on olla työnantajan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan kutsua töihin. Varallaolo ei saisi kohtuuttomasti haitata työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Varallaoloajasta pitää maksaa korvaus, jos työntekijä on tosiasiallisesti sidottu työhön kuin varsinaisia tehtäviä suorittaessaan. Lähtövalmiusajan pituus on keskinen tekijä arvioitaessa työntekijän sidonnaisuuttaa.

Matkustusaika ei pääsääntöisesti ole työaikaa

Matkustamiseen käytetty aika on silloin työaikaa, kun se on samalla työsuoritus. Esimerkiksi junassa tehdystä työstä maksetaan palkkaa, mutta se ei tuota ylitöitä ilman ylityön teettämisen edellytyksiä.

Lepoaika

Korvaavien lepoaikojen antaminen tarkentuu uudessa laissa, mutta pääsääntö jää ennalleen. Jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana pitää olla vähintään 11 tunnin keskeytyksetön lepoaika. Näin yhtäjaksoisen työvuoron pituus voi olla enintään 13 tuntia.

Joustotyö on nyt virallisesti työaikaa

Toisin kuin ennen etätyö on nyt virallista työaikaa. Uudessa laissa käsite on joustotyöaika, josta voidaan sopia ja työt eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja. Aikaisemmin työaikaa kertyi vain työpaikalla tehtävästä työstä. Kotona työntekijä ei ollut työpaikalla ja esimerkiksi työnantajan tapaturmavakuutus ei lain mukaan ollut voimassa. Nyt työaikaa on myös se, kun työntekijä tekee työnantajan tekemiä tehtäviä, vaikka se tapahtuisi työpaikan ulkopuolellakin.

Joustotyöaika antaa työntekijälle mahdollisuuden päättää milloin ja missä tekee töitä. Joustotyöstä pitää sopia työnantajan kanssa ja määritellä rajat työnteolle. Edellytyksenä on lisäksi, että työntekijän pitää itse pystyä määrittelemään työntekopaikkansa yli puolelle työajasta. Sen jälkeen hän voi suhteellisen vapaasti valita milloin ja missä työnteko tapahtuu.

Etätyön tuntimäärät ja lepotauot tulee olla työaikalain mukaisia.

Työaikapankki mahdolliseksi kaikilla työpaikoilla

Kaikilla työpaikoilla voidaan jatkossa ottaa käyttöön työaikapankki. Aikaisemmin työaikapankki oli käytössä vain isoissa yrityksissä ja siitä on pitänyt sopia työehtosopimuksessa.

Työaikapankin voi siirtää liukuvan työajan laskennan lisäksi normaalin työajan ylittäviä ylityötunteja samalla prosentilla korotettuna kuin jos ne maksettaisiin palkkana. Työaikapankkiin voi tallettaa myös lomarahan tai korvauksen viikkolevon puuttumisesta. Työaikapankin tulee siis osata korottaa tunteja prosenteilla ja käsitellä normaalitunteja ja lisätyötä sekä ylitöitä eri tavalla.

Yhden vuoden aikana työaikapankkiin ei saa kertyä yli 180 lisätuntia eikä siellä milloinkaan saa olla yli 6 kuukauden työaikaa vastaavaa määrää.

Työaikapankista sovitaan työnantajan ja henkilöstön välillä. Sopimuksessa pitää määritellä kaikki ehdot ja päättää, käytetäänkö työaikapankkia työaikalain vai työehtosopimuksen mukaisesti.

Työnantajan työajanseurantajärjestelmän laskentasäännöt tulee päivittää vuoden vaihteessa 2020, kun liukumasaldon enimmäismäärä muuttuu järjestelmässä 40 tunnista 60 tuntiin. Joustotyö, etätyö ja työpäivän pilkkominen osiin edellyttävät tarkkoja järjestelmämuutoksia. Kattavassa järjestelmässä palkkojen tiedot siirtyvät suoraan työajanseurantajärjestelmästä ylitöineen ja ottaa automaattisesti huomioon muut korvaukset.

Maria Rintala
asianajaja, varatuomari